Kallon kylä
Kylä Kittilässä - Village in Kittilä
 
 
 
 

Koulun synnytystuskat

 

Kallon kansakoulu valmistui 1936. Sitä ennen koulu oli toiminut vuokratiloissa kylän
keskustassa Heikkilän talossa. Kallon koulun syntysanat lausuttiin 7.8.1929
Poikelan talossa. Paikalla olivat koulunjohtokunnan lisäksi kansakoulun
tarkastaja A.J Mustonen sekä hänen avustajansa maisteri Saarensivu.
Dokumenttien mukaan vaikuttaa siltä, että silloin johtokunta joutui hikoilemaan
aikalailla ennen kuin koulurakennus valmistui seitsemän vuotta syntysanojensa
jälkeen.

Omaan koulurakennukseen oli polttava tarve. Talo, jossa koulu toimi oli tuntuvan
remontin tarpeessa eikä kylässä ollut tarjolla muita vuokratiloja koulua
varten. Myös kansakoulun tarkastaja oli tyytymätön koulutalon pitkänlaiseen
synnytykseen.

Uusi koulu lähti käyntiin supistettuna kansakouluna ja toimi yksiopettajaisena
vuoteen -46 asti. Tytöillä oli kyllä oma käsityöopettaja. Vuonna -46 koulu tuli
kaksiopettajaiseksi ja kolme vuotta myöhemmin koulu laajeni
kolmiopettajaiseksi.

Koulunkäyntitapoja, ruispuuroa ja tallukkakursseja

Koulun valmistumisen aikaan Kallo oli väkirikas kylä. Kallon koulupiiriin kuuluivat
myös Mäntyvaaran, Jauhojärven, Vesikkopalon ja Nevalaisen oppilaat ja muutama
oppilas myös Ylläsjärvestä asti. Koululla ei ollut asuntolaa ja yllämainitut
etäalueiden oppilaat joutuivat kortteeraamaan Kallossa sukulaistensa ja
tuttaviensa luona. Kulkuvaikeuksien ja majoitustilojen puutteen vuoksi suuri
osa etäalueiden lapsista joutui suorittamaan oppivelvollisuutensa
syntymäsijoillaan kiertokoulun muodossa. Kun Kaukosen koulun asuntola valmistui
vuonna -54, osa etäalueiden oppilaista kävi koulua Kaukosessa. Kallon
koulupiirin osalta tilanne selkiintyi -60- luvun alussa, kun koulukuljetukset tulivat
käytäntöön.

Uusi uljas koulu aloitti siis toimintansa 1936. Aikakautensa karaisemat lapset
saapuivat kouluun jalkapatikassa, talvella hiihtäen, kauimmaiset liki kymmenen
kilometrin päästä, joten mahantäytettäkin tarvittiin. Alusta lähtien koululla
toimi keittola.

Ruokalajeja oli kertoman mukaan kaksi, ruis- tai kaurapuuro. Vaihtelun vuoksi ruista ja
kauraa saatiin myös vellin muodossa. Joka toinen viikko oli juhla-ateria, eli
lihakeitto. Maito ja voileivät piti olla omasta takaa.

Oppia saatiin ja vaikka sen aikaiset lapset taisivat saada liikuntaa yllin kyllin,
myös liikuntatunnit kuuluivat kouluohjelmaan. Varsinkin hiihtokilpailut olivat
suuressa suosiossa. Tottakai! (Norjassa oli aikoinaan rangaistusmuoto, jota
pidettiin kovana: "Rikollinen karkoitetaan niin kauas kuin Suomalainen
suksimies päivässä hiihtää.") Niille, joilla ei ollut omia suksia, sukset
lainattiin koulun puolesta.

Sotavuosina jalkinepulan torjumiseksi koululla pidettiin tallukkakursseja. Kuten myös kylän
taloissa. Oppilaille tallukoiden teko oli pakollista, muulle väestölle
vapaaehtoista. Tallukat valmistettiin vanhoista sarkavaatteista. Kertoman
mukaan tallukat olivat lämpimiä, mutta eivät ehkä kovin pitkäikäisiä.

Syksyllä  -44 tuli sitten lähtö evakkoon. Tietojen mukaan opetustoimintaa pidettiin yllä
myös evakkoreissulla. Kallon kylä jäi sodan aikana polttamatta. Entinen aseveli
yritti kyllä toteuttaa monen koulukkaan ikiaikaisen toiveen -"kunpa koulu olisi
palannut", mutta Suomen sotilaat olivat siinä vaiheessa jo liian lähellä,
Saksalisille tuli muita kiireitä.

Jumala on kyllä sanonut...

Kun suuret ikäluokat lähestyivät kouluikää rakennettiin vanhan koulun lähelle uusi
isompi koulurakennus. Se valmistui 1952. Saman vuonna valittiin koululle
ensimmäinen talonmies Einari Varrio. Kuten tuli jo sanottua, Kallo oli
väkirikas kylä ja sodan jälkeen luonnonlain mukaan väki lisääntyi entisestään.
Silloinen kirkkoherra -vai olisiko ollut jo rovasti - E.A. Auno saapui Kallon
koululle kastamaan lapsia. Huumorintajuisena tunnettu pappi katseli tovin
luokkahuoneeseen tuotujen kastelapsien runsautta ja lausui sitten raamatullisen
äänenpainoin: -Onhan Jumala kyllä sanonut, että lisääntykää ja täyttäkää maa,
mutta tuskin hän on sitä yksin Kallolaisten tehtäväksi tarkoittanut.


Kuulun itse näihin suuriin ikäluokkiin ja enimmillään meitä oli kolmiopettajaisessa
koulussa melko tarkalleen 100 oppilasta. Osa Kallon koulupiirin oppilaista oli
silloin vielä Kaukosen koulussa. Seuraavassa pari tapausta koulumuistoistani.
Vuonna -57 kylämme astui uuteen aikakauteen: saatiin sähköt, ja tietenkin ne
vedettiin ensiksi koululle. Toinen tapaus: kylämme ympäristössä oli
kertausharjoitukset ja tiesimme, että lentokone saapuisi Kallojärven jäälle
noutamaan "haavoittuneita". Saimme opettajalta luvan mennä katsomaan.
töllistelimme lentokonetta ja lumipukuisia lumisotilaita. Eräs upseerimies
katseli meitä hymykare suupielissään: -Ettekai te kaikki ole sentään tämän
kylän koulusta? Oi veikkonen, vastasimme -puolet jäi vielä koulullekin!

Vuodet vierivät ja oppilasmäärät vähenivät. Suurimman loven oppilasloven tekivät 60-
ja 70- luvut. Väki lähti leivän perässä muualle ja lähes kaikki lähtijät olivat
lapsiperheitä. Etupäässä Ruotsin teollisuus ahmaisi lähes kolmasosan kylämme
väestöstä.

Vaikka oppilasmäärät olivat jatkuvasti laskusuunnassa, koulu toimi kolmiopettajaisen
vuoteen -81 asti. Mikään ei ole kuitenkaan pysyvää, paitsi muutos, ja niinpä
kuolinkellot soivat Kallon perinteikkäälle koululle viime vuoden joulukuussa ja
opetustoiminta loppui 31.5.-97. Viimeisen lukuvuotensa koulu toimi
yksiopettajaisena.

Vaikka koulutalot ovat pelkkiä mykkiä rakennuksia, ne ovat myös paljon muutakin. Mm.
ne ovat tarjonneet kodin opettajille ja talonmiesten perheille. Ja vaikka
opetustoiminta Kallon koululla onkin nyt loppunut, toivoa on, että koulun ovet
pysyvät auki kyläläisille jatkossakin. Toivoa myös täyty, että vanhan koulun
kyljessä olevan jääkiekkokaukalon kuuluisat valot loistavat vielä pitkään.

Opettajat

Opettajia ja opettajien sijaisia on ollut Kallossa niin lukuisa määrä, että nimeän vain
pitkäaikaisimmat opettajat sekä heidän saapumisvuotensa. Armio Nuorti lienee
ollut ensimmäinen kansakoulun opettaja kylässämme, saapumisvuosi ei ole
tiedossani. Onni Saastamoinen oli opettajana kun ns. Kallon vanha kansakoulu
aloitti toimintansa. Erikoismaininnan ansaitsee pitkäaikaisin opettajamme
Sirkka-Liisa Kallo, joka palveli meitä vuodesta -57 eläkeikäänsä asti. Kallon
opettajat: Armio Nuorti, Onni Saastamoinen 1930, Väinö Ravola 1939, Maria
Taatinen 1949, Risto Salojärvi 1953, Raija ja Pauli Koistinen 1955,
Sirkka-Liisa Kallo 1957- 1992, Oiva Arvola 1963, Valma Sipari 1966, Pirjo ja
Harri Palanne 1973, Hannu Hettula 1989- 1997."

Lähde: Lasse Kallo, Kittilän joululehti



 

 




 

 
 
 
 
Sivujen sisällöstä ja päivityksestä vastaavat kyläyhdistykset tai kylien toimijat. Kylän www-sivut on tuotettu Kittilän kylähankkeen aikana. Lisätietoja www.kideve.fi.