Kallon kylä
Kylä Kittilässä - Village in Kittilä
 
 
 
 

Kallon Joulupukki perinne on jatkunut jo vuodesta 1948

 

"Kallon kylässä elää joulupukkiperinne, jota on katkeamatta vaalittu vuodesta 1948 saakka. Kaava on edelleen sama eli joukko kylän nuoria kokoontuu yhteen ja kiertää jouluaattona talosta taloon käyden läpi koko kylän. Talonväen eteiseen laittamat lahjat jaetaan. lauletaan ja pyöritään piiriä. Palkkaa ei edelleenkään oteta.

-Palkaksi saatettiin saada suut makeaksi, mutta periaatteena oli, ettei rahaa koskaan otettu, eikäpä sitä ennen juuri ollut mistä tarjotakaan, muistelevat ensimmäisten tonttujen joukossa olleet Elli Kallo ja Anja Ollikainen.

Joulupukki seureineen kokoontui alusta lähtien Poikelan taloon. Ellin äijillä Poikelan Oskarilla oli komea susiturkki, jonka pukki sai ylleen, ja paljon nähnyt turkki palvelee samassa käytössä edelleenkin. Nuorten kesken kilpailtiin. kuka pääsee mukaan. ja toisinaan tonttuja oli niin paljon, että osan piti jäädä ulos.

Ensimmäinen ja ilmeisesti tehtävässä pisimpään toiminut joulupukki oli Kalevi Poikela, Laila Heikkilä hänen muorinaan. Lailan mentyä naimisiin muorina toimi muun muassa Eevi Kivijärvi. Tontut olivat aina tyttöjä, ehkä siksi, että pojat eivät olleet halukkaita laulamaan.

Pukin matka kesti puoleen yöhön

Pukki seurueineen lähti matkaan iltapäivällä kolmen maissa vetäen kelkkaa perässään. Ensin suunnattiin kolmen kilometrin päässä olevaan Kivijärveen, ja sen jälkeen jatkettiin pääkylässä talosta taloon.

-Kaikissa taloissa käytiin, olipa lapsia tai ei, ja Körkön vanha postilaatikko oli viimeinen. Kotiin joukko pääsi puolen yön jälkeen. Usein oli ehtinyt jo omassa joulusaunassa vesikin jäähtyä, muistelevat Elli ja Anja.

Kulku oli hidasta, sillä aurattuja teitä ei ollut, vaan lyhdyn valossa paarustettiin taloihin hevosen jälkeä pitkin. Välillä kahlattiin umpihangessa, toisinaan oli paukkuva pakkanen. -Joskus pukkikin väsyi niin, että piti vetää vesikelkalla loppumatkasta. -Kerran tuli vettä kuin aisaa, ja meillä oli siepakat jaloissa, muistelee nuoremman polven tonttujoukkoon kuulunut Meeri Poikela.

Mutta hauskoja reissuja ne olivat. Talonväen kanssa pyörittiin piiriä ja laulettiin. Lauletuimpia olivat joulupukki, joulupukki, Pukki se ovelle kolkuttaa, ja sinivuorten yö. Kerran eräässä talossa soitettiin haitaria. Tanssin tiimellyksessä pukki astui turkin helmalle ja kaatui pitkin nurkkia.

Tuohon aikaan nuorten rientoja ei juuri ollut, joten monelle joulu oli vuoden kohokohta. Joulupukkia myös odotettiin taloissa niin, että lapset aivan tärisivät jännityksestä, milloin pukin kello alkaa kuulua. Lapsia tuohon aikaan oli kymmenkunta joka talossa, sillä kasvamassa olivat suuret ikäluokat. Ja eiköhän pukkia odoteta samalla tavalla vieläkin.

Yksi asia, joka ei ole kaupan

Kyläläiset kokoontuivat muistelemaan joulupukkiperinnettä viime viikolla Meeri Poikelan taloon. Mukana olleet Elli Kallo, Aune Kangas, Anja Ollikainen, Salli Keskitalo, Lasse Kallo, Taina Gullsten, Anna-Liisa Taskila sekä Tero ja Lauri Gullsten olivat kaikki pukeutuneet tonttupukuihin, jotka kyläyhdistys teetti muutama vuosi sitten.

Ennen yllä oli omat vaatteet, ja ehkä jotain punaista, pukkia lukuunottmatta, jolla oli se kuuluisa turkkinsa. Nykyään porukka lähtee liikkeelle kello 18 tienoissa, ja kauempana käydään autolla. Joulupukki vierailee myös jokaisessa mökissä, mikäli asukkaat ovat siellä joulunvietossa.

Viime vuonna mukana oli 12 tonttua. Juttua tehtäessä ei vielä ollut tietoa tämänvuotisesta joukon kokoonpanosta, sillä lähtöä aletaan puuhata vasta pari päivää ennen aattoa.
-Mökkiläisten on ollut vaikea ymmärtää, kun pukki ei halua rahaa palkakseen, ja usein he sujauttavat puoliväkisin pukille bensarahaa. Kyläläiset haluavat kuitenkin pitää perinteen maksuttomana. -Onpahan edes yksi asia, joka ei ole kaupan, sanoo Lasse Kallo."

Lähde: Anneli Ylitalo, Kittilä lehti 17.12.2003

 

 
 
 
 
Sivujen sisällöstä ja päivityksestä vastaavat kyläyhdistykset tai kylien toimijat. Kylän www-sivut on tuotettu Kittilän kylähankkeen aikana. Lisätietoja www.kideve.fi.